3.luku
(Christian)
Auringon säteet osuvat silmiini, en välitä niistä haluan vain nukkua. Yritän kääntää kylkeä, mutta ympärilläni oleva käsi estää sen. ”Mitä ihmettä” tuhahdan, ja käännän päätäni ja näen Alexin suloisen naaman nenäni edessä. ”Alex, ALEX” sanon ja yritän herätellä vieressäni nukkuvaa miestä. ”Mm mitäh?” Alex tuhahtaa ja avaa silmänsä. Huomatessaan minut hän hymyilee leveästi. ”Heräsithän sinä” hän sanoo edelleen hymyillen ja haukottelee leveästi.
”Miksi olen nyt tässä” kysyn Alexilta ja kevyt puna nousee poskilleni. ”Ei siinä että tässä mitään vikaa olisi” lisään vielä. Alex alkaa selittää minulle: ”Olit menettänyt tajuntasi eilen siellä metsässä, löysimme Rexin kanssa sinut ja toin sinut tänne autolle. Autoni oli juuttunut tähän, joten en päässyt viemään sinua sairaalaan. Soitin lääkärille ja hän neuvoi että minun pitäisi omalla lämmölläni lämmittää sinua. Ja tässä sitä nyt ollaan” Olen hieman nolostunut toisen miehen läheisyydestä, mutta ei se minua haittaa sillä pidän Alexista kovasti. ”Alex, kuules…” aloitan, ja Alex keskeyttää puheeni tokaisemalla: ”Minä rakastan sinua” ja suutelee huuliani kevyesti. Häkellyn ja en tajua vastata suudelmaan, mutta sentään tajuan vastata miehelle: ”Minäkin rakastan sinua”.
Iltapäivällä pääsin jo töihin, ensin nukuttuani pari tuntia. Alex, Friz ja Rex odottivatkin jo minua toimistolla. ”Iltapäivä” sanon hymyillen ja marssin pöytäni ääreen. ”Äh, taas näitä paperihommia” tiuskaisen ja selailen papereita. Hetken päästä nakkaan ne takaisin pöydälleni ja menen hakemaan kahvia. Alex tulee myöskin ottamaan kahvia ja kuiskaa minulle ”Nähdään illalla minun luonani” ja iskee silmää. Hymähdän ja kaadan kahvia itselleni ja Alexille. Sitten Friz huudahtaa: ”Jätä minullekin kahvia!”.
Ilta saapuu nopeasti. Lopetamme toimistotyöt tavallista aikaisemmin, sillä saimme setvittyä kaikki paperit järjestykseen. ”Servus” huikkaan Alexille, Rexille ja Frizille. Lähden autolle, jonka sain korjaamolta lainaksi siksi ajaksi että oma autoni korjataan. Hyräilen lampsiessani autoon ja jatkan lauleskelua ajaessani kotiini. ” Ohne Dich, denkst du kann ich nicht.“ Ajelen paikan ohi, mihin autoni hajosi eilen ja hymyilen itsekseni aamun herätykselle joka oli mitä ihanin. Saavun kotini pihalle ja parkkeeraan autoni taloni eteen. Menen sisälle ja nakkaan auton avaimet pöydälle. ”Mitähän sitä tekisi” mietiskelen ja suuntaan ensimmäisenä viinakaapilleni ja etsin sieltä kalleimman pullon että voisin viedä Alexille tuliaisia. Vien pullon pöydälleni ja itse menen vaihtamaan työvaatteeni rennompaan eli farkkuihin ja yllätysyllätys siniseen kauluspaitaan. Vedän syvään henkeä ja lähden viinipullo mukanani Alexin luo.
Seison Alexin ovella, ja soitan ovikelloa. Alex tulee avaamaan hymyillen. Hymyilen toiselle miehelle ja ojennan viinipullon virnistäen: ”Toin tämmöisen, toivottavasti kelpaa”. Alex vastaa naurahtaen: ”Totta kai kelpaa, avataan se heti!” Kävelen Alexin perässä olohuoneeseen, jossa on yksi sohva, sohvapöytä ja muuta mitä olohuoneessa nyt yleensä on. Alex tuo sohvapöydälle kaksi viinilasia, jotka hän kaataa melkein täyteen ja ojentaa toisen minulle hymyillen. Otan lasin vastaan ja hörppään siitä. Alex istuu viereeni sohvalle ja siemaisee myös omasta lasistaan. ”Mm. Hyvää viiniä” hän sanoo ja laskee oman lasinsa sohvapöydälle. Minäkin laitan lasini pöydälle, etten joisi sitä heti tyhjäksi. ”Missäs Rex on? ” kysäisen Alexilta. ”Se on Frizin luona huomiseen” hetken hän on hiljaa ja sitten vielä lisää ”auttamassa siivouksessa”. Molemmat revähdämme nauruun. Katselemme Alexin kanssa toisiamme, kunnes Alex tarttuu leuastani kiinni ja suutelee minua pitkään. Sitten hän kuiskaa korvaani ”Minä rakastan sinua”. ”Niin minäkin sinua” vastaan hymyillen.
Tämä oli sitten Lumimyrskyn viimeinen osa. Kommenteista olen kiitollinen ja myös rakentava palaute olisi hienoa! :)
