II Luku

 

(Christianin PoV)

Tulimme Alexin kanssa toimistolle illaksi. Katselen peilistä poskeani, johon on muodostumassa kirjava mustelma. Puhdistan naamaani verestä, jota on tullut nenästäni. Näen peilistä, että Alex tulee taakseni. Katson miestä kysyvästi peilin kautta, mutta Alex vain hymyilee ja halaa minua takaapäin. Hän painaa pieniä suudelmia niskaani.

- Anna minulle anteeksi, että löin sinua. Halusin vain että kuuntelisit minua, Alex sanoo suudelmien lomassa. Käännyn katsomaan Alexia silmiin. Vedän syvään henkeä ja kysyn.

- Kuka se nainen on, jota suutelit siellä kadulla? Alex näyttää vaivaantuneelta, mutta vastaa sitten asiallisesti:

- Tapasin Katherinen baarissa pari viikkoa sitten, ja olin niin typerä että annoin puhelinnumeroni hänelle. No tänään hän pyysi minut tulemaan sille kadulle, missä sinäkin olit. No loput tiedätkin. Mutta minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan! Hän on vain saastainen huora. Rakastan vain sinua! Kuuntelen Alexin selitystä mietteliäänä, mutta hymähdän ja tuhahdan vain:

- Voidaanko unohtaa koko juttu? Alex näyttää huojentuneelta ja vastaa sen sopivan hänelle. Kävelen pöytäni ääreen ja vilkaisen Frizin työpöytää joka näyttää vähän liiankin siistityltä.

- Ystävällämme Frizillä on tainnut olla tänään tylsää, sanon hymyillen ja viittaan kollegamme työpöytää kohti. Alex naurahtaa ja menee Frizin pöydän luo ja katselee päällimmäisinä olevia papereita. Sitten hän ottaa paperi pinon ja sekoittaa sitä. Katson Alexia kysyvästi.

-No onpahan hänellä tekemistä huomenna! Alex sanoo nauraen. Haukottelen makeasti ja nuokun penkilläni, kunnes Alex ehdottaa.

- Mitä jos tulisit illaksi tai vaikkapa yöksi luokseni tänään? Nyökkään ja nousenkin heti penkiltäni ja menen hakemaan takkini.

- Eiköhän lähdetä sitten samantien, vastaan hymyillen.

 

 

                      Saavumme Alexin talolle, Rex hyppelee edeltä talon sisään. Menemme Alexin kanssa istuskelemaan sohvalle.

- Voisinko käydä suihkussa? kysyn Alexilta osoittaen naamaani, joka on vieläkin vähän verinen.

- No mikäs siinä. Tiedätkin missä suihku sijaitsee ja kaapista voit ottaa pyyhkeen. Laitan sillä välin jotain iltapalaa ja syötän Rexin, Alex vastaa hymyillen. Hymyilen pidemmälle miehelle. Nousen ja kävelen suihkutiloja kohti. Huuhtelen kasvojani suihkun alla. Päälläni oleva T-paita on litimärkä, koska en jaksanut ottaa sitä pois. Kuulen askeleita takaani ja näen nurkkasilmällä Alexin tulevan minua kohti.
- Voinko laittaa nämä vaatteet johonkin kuivumaan? Alex nyökkää ja sanoo matalalla äänellä.
- Minun puolestani voisit olla tuossa asussa vaikka koko loppupäivän. Naurahdan ja kysyn leikkisästi Alexilta
”Miksikäs muuten tulit tänne? Alex murahtaa vastaukseksi ja kävelee vielä lähemmäs minua kohti. Hän ei pysähdykään vaan työntää minut hellästi seinää vasten. Alex lukitsee minut käsillään paikoilleni seinää vastan.
- Tuli ikävä, Alex selittää. Katson Alexia silmiin.
- Petyitkö kun et nähnytkään paljasta pintaa? sipisen Alexille. Alex tiukentaa otettaan, ja näyttää hetken taas kylmältä, mutta lämpenee saman tien, tuhahtaessaan kysymykseeni vastaukseksi:
- Senkin… Sitten Alex suutelee kasvojani, kuivaten samalla vesipisaroita, jotka eivät olleet vielä tippuneet pois. Yritän siirtää käsiäni, mutta Alex estää aikeeni. Nautin joka sekunnista pidemmän miehen pehmeistä huulista kasvoillani. Se hetki tuntui ikuisuudelta, vaikka loppuikin äkkiä.

                      ”Eiköhän mennä nukkumaan” Alex sanoo haukotellen istuessaan sohvalla. Katsahdan kellooni joka näyttääkin jo kahta yöllä. Nyökkään ja Alex nousee sohvalta ylös. Istun vielä sohvalla ja Alex alkaa hoputtaa minua.
- Tule jo. Älä hölmö luule, että nukut siinä. Hymähdän ja menen Alexin perässä hänen makuuhuoneeseensa. Alex naureskelee sängyllensä, jossa ei ole päiväpeitettä. Minä kyllä tiedän miksi, hänellä on tainnut tulla kiire aamulla töihin. Alex nakkaa kaapistaan sängylle pari tyynyä minulle ja peiton.

 

 

Kapuan Alexin viereen sängylle. Alex vetää minut ihan lähelleen viereensä. Käperryn Alexin kainaloon. 
- Gut nacht meine liebe, kuiskaan Alexille. Alex suutelee minua hyvänyön toivotukseksi.  Ja siihen nukahdan, oman kullan kainaloon jossa on lämmin ja hyvä olla.

 

 

Tässäpä tämä nyt oli. Jos kirjoitusvirheitä pomppii silmiin niin olisin kiitollinen jos ilmoitaisit niistä :)

 

Parituksena Alextian

 

(Christian Böck)

Kävelen Wienin katua pitkin kohti kioskia, että voisin ostaa makkarasämpylöitä minulle ja työtovereilleni. Saapuessani kioskille huomaan sen olevan suljettu, joten joudun kävelemään vielä pidemmälle. Toinen kioski sijaitsee kilometrin päästä.

- Scheisse! tokaisen ja lähden nopeasti marssimaan kohti kioskia. Näen tummahiuksisen miehen kävelevän edelläni, ja tunnistankin pian hänet Alexiksi.

”Hei Alex!” huutelen, mutta hän ei tunnu huomaavan minua, vaan hän kävelee ilman mitään häiriötä eteenpäin. Yhtäkkiä hän puikahtaa sivukujalle, ja seuraan häntä, sillä haluan tietää minne hän menee. Seuraan nurkan takaa, sillä Alex jää odottamaan jotakuta kadulle. Pian joku nainen kävelee Alexin luo takaapäin ja painaa kätensä Alexin silmille ja kysyy leikkisästi:

- Arvaa kuka? Alexin kääntyessä tämä suutelee tätä intohimoisesti. Tunnen piston rinnassani ja ajatellen ”minun Alexini”.

- Olivatko ne katseet, kosketukset, kaikki, suudelmatkin pelkkää leikkiä? Leikkikö Alex tunteillani? Lähden kävelemään pois sivukujalta katsoen välillä taakseni, ettei kukaan näkisi minua. Yhtäkkiä kuulen juoksu askeleita takaani.

- Scheisse! tokaisen ja katson taakseni jossa on kukapa muu kuin Alex.

- Christian, odota! Alex huutelee minulle. En välitä tästä, vaan kävelen vain eteenpäin. Kyyneleet puskevat silmiini ja en halua näyttää niitä kenellekään. Kävelen nopeammin, mutta Alex on nopeampi ja saa minut nopeasti kiinni. Alex tarttuu olkapäästäni ja kääntää minut ympäri niin, että kasvomme ovat vastakkain.

- Mihin olet menossa? Alex tivaa minulta kylmä ilme kasvoillaan. Mies pehmentää ilmettään hiukan ja pyyhkii sormellaan kosteaa silmäkulmaani. En vastaa Alexin kysymykseen, sillä kurkustani ei lähde yhtään ääntä. Käännän pääni pois Alexista ja lähden kävelemään pois, mutta Alex tarttuu olkapäästäni kovakouraisesti.

-  Mikä helvetti sinua vaivaa? Alex alkaa jo suuttua, kun en puhu mitään. Niiskautan nenääni ja yritän vastata mahdollisimman totisella äänellä.

- Minua ei vaivaa mikään, tämän sanottuani purskahdan hillittömään itkuun. Yritän riuhtoa Alexin kättä pois, tuloksetta. Itken lohduttamatonta itkua, ja Alex katsoo minua kylmästi. Yhtäkkiä tunnen vain kipua poskessani.

- Scheisse! karjahdan itkuni keskeltä ja katson Alexia kysyvästi. Alex näyttää itsekin säikähtäneeltä teolleen. Helvetti Alex löi minua, ajattelen. Pyyhin kyyneleet silmistäni ja lähden marssimaan pois Alexin luota.

- Christian. Älä lähde, usko minua minä rakastan sinua! Alex huutaa tuskaisena ja askeleista päätellen hän lähti juoksemaan perääni. Marssin sivukatua pitkin päämääränä vain päästä pois. Alex saavuttaa minut ja hän tönäisee minut tiiliseinää vastan. Parahdan kun pääni osuu kovaan seinään. Alex katsoo minua kylmästi, hän työntää kasvonsa ihan lähelle minun kasvojani ja sihisee hampaidensa välistä:

- Voi helvetti Christian! MINÄ RAKASTAN SINUA! Alexin silmäkulmat alkavat kostua, mutta hän sinnikkäästi odottaa minulta vastausta. Hän ei sitä saa, joten Alex suutelee minua pitkään ja hartaasti.

- Joko uskot minua? hän tivaa. Hymyilen Alexille sen minkä pystyn. En saa sanoja suustani, joten päädyn vastaamaan suudelmalla. Sen jälkeen Alex sulkee minut karhunhalaukseensa, jossa minulla on hyvä ja turvallinen olo.

 

Jatkoa mahdollisesti seuraa :)

3.luku

 

(Christian)

Auringon säteet osuvat silmiini, en välitä niistä haluan vain nukkua. Yritän kääntää kylkeä, mutta ympärilläni oleva käsi estää sen. ”Mitä ihmettä” tuhahdan, ja käännän päätäni ja näen Alexin suloisen naaman nenäni edessä. ”Alex, ALEX” sanon ja yritän herätellä vieressäni nukkuvaa miestä. ”Mm mitäh?” Alex tuhahtaa ja avaa silmänsä. Huomatessaan minut hän hymyilee leveästi. ”Heräsithän sinä” hän sanoo edelleen hymyillen ja haukottelee leveästi.

”Miksi olen nyt tässä” kysyn Alexilta ja kevyt puna nousee poskilleni. ”Ei siinä että tässä mitään vikaa olisi” lisään vielä. Alex alkaa selittää minulle: ”Olit menettänyt tajuntasi eilen siellä metsässä, löysimme Rexin kanssa sinut ja toin sinut tänne autolle. Autoni oli juuttunut tähän, joten en päässyt viemään sinua sairaalaan. Soitin lääkärille ja hän neuvoi että minun pitäisi omalla lämmölläni lämmittää sinua. Ja tässä sitä nyt ollaan” Olen hieman nolostunut toisen miehen läheisyydestä, mutta ei se minua haittaa sillä pidän Alexista kovasti. ”Alex, kuules…” aloitan, ja Alex keskeyttää puheeni tokaisemalla: ”Minä rakastan sinua” ja suutelee huuliani kevyesti. Häkellyn ja en tajua vastata suudelmaan, mutta sentään tajuan vastata miehelle: ”Minäkin rakastan sinua”.

          Iltapäivällä pääsin jo töihin, ensin nukuttuani pari tuntia. Alex, Friz ja Rex odottivatkin jo minua toimistolla. ”Iltapäivä” sanon hymyillen ja marssin pöytäni ääreen. ”Äh, taas näitä paperihommia” tiuskaisen ja selailen papereita. Hetken päästä nakkaan ne takaisin pöydälleni ja menen hakemaan kahvia. Alex tulee myöskin ottamaan kahvia ja kuiskaa minulle ”Nähdään illalla minun luonani” ja iskee silmää. Hymähdän ja kaadan kahvia itselleni ja Alexille. Sitten Friz huudahtaa: ”Jätä minullekin kahvia!”.

                      Ilta saapuu nopeasti. Lopetamme toimistotyöt tavallista aikaisemmin, sillä saimme setvittyä kaikki paperit järjestykseen. ”Servus” huikkaan Alexille, Rexille ja Frizille. Lähden autolle, jonka sain korjaamolta lainaksi siksi ajaksi että oma autoni korjataan. Hyräilen lampsiessani autoon ja jatkan lauleskelua ajaessani kotiini. ” Ohne Dich, denkst du kann ich nicht.“ Ajelen paikan ohi, mihin autoni hajosi eilen ja hymyilen itsekseni aamun herätykselle joka oli mitä ihanin. Saavun kotini pihalle ja parkkeeraan autoni taloni eteen. Menen sisälle ja nakkaan auton avaimet pöydälle. ”Mitähän sitä tekisi” mietiskelen ja suuntaan ensimmäisenä viinakaapilleni ja etsin sieltä kalleimman pullon että voisin viedä Alexille tuliaisia. Vien pullon pöydälleni ja itse menen vaihtamaan työvaatteeni rennompaan eli farkkuihin ja yllätysyllätys siniseen kauluspaitaan. Vedän syvään henkeä ja lähden viinipullo mukanani Alexin luo.

                      Seison Alexin ovella, ja soitan ovikelloa. Alex tulee avaamaan hymyillen. Hymyilen toiselle miehelle ja ojennan viinipullon virnistäen: ”Toin tämmöisen, toivottavasti kelpaa”. Alex vastaa naurahtaen: ”Totta kai kelpaa, avataan se heti!” Kävelen Alexin perässä olohuoneeseen, jossa on yksi sohva, sohvapöytä ja muuta mitä olohuoneessa nyt yleensä on. Alex tuo sohvapöydälle kaksi viinilasia, jotka hän kaataa melkein täyteen ja ojentaa toisen minulle hymyillen. Otan lasin vastaan ja hörppään siitä. Alex istuu viereeni sohvalle ja siemaisee myös omasta lasistaan. ”Mm. Hyvää viiniä” hän sanoo ja laskee oman lasinsa sohvapöydälle. Minäkin laitan lasini pöydälle, etten joisi sitä heti tyhjäksi. ”Missäs Rex on? ” kysäisen Alexilta. ”Se on Frizin luona huomiseen” hetken hän on hiljaa ja sitten vielä lisää ”auttamassa siivouksessa”. Molemmat revähdämme nauruun. Katselemme Alexin kanssa toisiamme, kunnes Alex tarttuu leuastani kiinni ja suutelee minua pitkään. Sitten hän kuiskaa korvaani ”Minä rakastan sinua”. ”Niin minäkin sinua” vastaan hymyillen.

 

Tämä oli sitten Lumimyrskyn viimeinen osa. Kommenteista olen kiitollinen ja myös rakentava palaute olisi hienoa! :)

Tässäpäs nyt tämä 2.luku. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä. Ja kommetteja saapi laitella :)

2.luku

 

(Alex)

”Christian, Christian??” Yritän vielä huudella perään, mutta turhaan puhelu oli jo katkennut. Katson ulos ja näen sankan lumipyryn koettelevan kaupunkia. ”Voi hitto Christian, aina se saa itsensä kuseen” mumisen ja nakkaan äkkiä takkini päälleni. ”Tule Rex, mennään auttamaan Christian pulasta” huudahdan koiralle, joka on heti valmis lähtemään. Kävellessäni Rexin kanssa kohti autoani, lumisade vain yltyy ja yltyy. Autollani parahdan, ja putsaan äkkiä autoni tuulilasin ja muut välttämättömät. ”Eli siis pitää mennä sinne metsätielle joka sijaitsee Christianin kodin lähellä. Toivottavasti hän ei lähde autosta tällä ilmalla” mietiskelen ajaessani hitaasti, mutta varmasti kohti päämäärääni. Yhtäkkiä Rex alkaa hapuilla tassullaan radiota. ”Mitä nyt Rex?” kysyn ja koira haukahtaa ja osoittaa tassullaan radion yläpuolella sijaitsevaa lämmityslaitetta. ”Ahaa, siis lämmitys isommalle” laitan auton lämmityksen isommalle ja samalla avaan radion. ”Wienin seudun lumimyrsky on todettu erittäin voimakkaaksi. Kehotamme ihmisiä pysymään sisätiloissa lumisateen ajan” radion juontaja sepitti. Koitan pysyä tiellä, joka on vaikeaa kun eteensä ei näe kunnolla, ja tie on täynnä lunta.

                      ”Tässä lähellä sen paikan pitäisi olla” mutisen Rexille, kun saavun metsätielle joka menee Christianin asuinpaikkaa kohti. Kohta jo näenkin Christianin punaisen auton. Pysäytän autoni nopeasti ja menen katsomaan mitenkäs autolle on käynyt. Ihmetykseni on suuri, kun näen ettei mies olekaan autossaan. ”Hän on lähtenyt jonnekin harhailemaan” ilmoitan Rexille. Sitten päästän Rexin hetkeksi Christianin autoon haistelemaan, jotta se voisi koittaa etsiä miestä. Rex haukahtaa ja komennan sen etsimään. Rex lähtee metsää kohti, jonka reunaan saapuessani näenkin juuri ja juuri jalanjälkiä. ”Hyvä Rex, etsi!” Lähden seuraamaan jälkiä, jotka johtavat syvemmälle metsään. Rämmittyäni metsässä tovin, jäljet alkavat vähitellen kadota lumisateen raivotessa edelleen. Onnekseni Rex ei ole kadottanut vainuaan. Rex on jo niin kaukana, että voin vain seurata koiran jälkiä. ”Helppohan Rexin on neljällä jalalla” tuhahdan rämpiessäni upottavassa hangessa. Äkkiä kuulen koiran haukkumista, nopeutan askeliani minkä voin sillä lumihanki hidastaa paljon.

                      Saavun pian suuren puun juurelle, jonka luona Rex haukkuu ja näenkin mustan hahmon kyhjöttämässä puun juurella. Sydämeni on pompata kurkkuun, ja hipsin varovaisesti Rexin ja hahmon luo. ”Christian!” karjaisen tunnistaessani miehen ja kokeilen pulssia, joka tuntuu. Onneksi. Yritän saada miestä hereille, mutta turhaan. Nostan miehen syliini ja lähden rämpimään nopeasti takaisin autolleni. Rämpiminen paksussa lumihangessa ottaa voimilleni, ja minun on pakko pysähtyä hetkeksi lepäämään. Pian pääsenkin jatkamaan matkaa kohti autoani. Rex pomppii edellä, yrittäen ottaa lumihiutaleita kiinni. Katson hellästi sylissäni olevaa Christiania. Sanon hymyillen ja toivoen että olisit tajuissasi: ”Rakastan sinua”.

                      Saavun vihdoin autoni luokse, ja avaan oven että voin laskea tajuttoman Christianin autoon. Rex hyppää miehen viereen, ja alkaa nuolla tämän kasvoja. ”Voi Rex” kuiskaan. Menen kuskin paikalle ja käynnistän auton. Yritän lähteä ajamaan, mutta autoni onkin jumittunut lumeen. ”Scheisse! Ei voi muuta sanoa” tiuskaisen vihaisesti. Näppäilen hätänumeron ja kysyn mitä minun kannattaisi nyt tehdä. ”Ahaa, selvä siis” sanon ja suljen puhelimen saatuani ohjeet. Kävelen takaisin autolleni ja menen takapenkille, jossa Rex ja Christian ovat. Asetun makaamaan takapenkille ja vedän Christianin viereeni ja käsken vielä Rexinkin lämmittämään Christiania. Vilkaisen vielä kelloa, joka näyttää yö kahta. Kuiskaan vielä Rexille hyvän yön toivotuksen ja vedän toisen miehen lähelleni. Kuin haaveissani, ajattelen. Minun on vielä pakko painaa kevyt suudelma Christianin otsalle. Yritän nukahtaa, mutta se on vaikeaa sillä haluaisin tämän hetken kestävän ikuisesti. Lopulta nukahdan auton penkille, rakkaimpani kainalossani.

vielä olisi tarkoitus ainakin yksi luku kirjoittaa :)

 

Elikkäs tämmöisen luvun sain väsättyä. Jatkoa olisi tarkoitus saada aikaan mahdollisimman pian. Tässä luvussa ei valitettavasti kovinkaan paljon Alextiania ole, mutta muista luvuista sitä varmasti löytyy :)

1. Luku

 

 

(Christian)

Tavallinen ilta toimistolla. Selailen papereitani ja välillä vilkuilen kelloa, joka kulkee tuskaisen hitaasti.  Lueskelen jälleen tylsiä papereita ja mumisen itsekseni että tämä on niitä poliisintyön varjopuolia. Alex katsoo minuun päin kohottaen kulmiaan ja virnistää. Virnistän Alexille takaisin ja syvennyn jälleen papereihini, kunnes Frizin suunnalta kuuluu epäilyttävää meteliä. ”Kamalaa, aivan kamalaa. Minun pöytäni on aivan pölyinen!” kollegani huutaa järkyttyneenä ja ryntää hakemaan rättiä jolla voisin pyyhkiä pöydän. Pyöräytän silmiäni ja katson Alexia voi-herrajumala-ilmeellä.

                      Pian kello alkaakin jo olla niin paljon että voisimme lähteä kotiin, mutten kehtaa lähteä vielä kun muilla ei näytä olevan mikään kiire. Nousen pöytäni äärestä hakemaan kahvia, ollessani kahvipannulla, Friz varoittaa kahvin olleen pannussa monta tuntia. ”Ei se minua haittaa, juon yleensä aamukahvit iltakahveina kotona”. Kaadan kahvikuppini vähän liiankin täyteen ja tiputan sinne sokeri palan ja hörppään kahvia(jos sitä nyt edes kahviksi voisi kutsua) Kahvin maun alkaessa tuntua, meinaan oksentaa. Sylkäisen heti kaikki kahvit suustani Alexin ja Frizin nauraessa. Paitsi Friz ei näytä enää niin iloiselta, sillä hänen pöytänsä on nyt aivan kahvissa. Alex nauraa maha kippurassa Rexin haukkuessa vieressä. ”Kamalaa, aivan liian kamalaa” Friz toistelee hakiessaan taas rätin ja alkaa vähän liiankin innokkaasti siivoamaan pöytäänsä. Nappaan kahvipannun mukaani ja kaadan loputkin kahvit Frizin pöydälle kiusatakseni häntä. ”EEIIIIIHHH” Friz huudahtaa kauhistuneena, ja minä vain hymyilen ja vien kahvipannun takaisin paikalleen.

                      Vilkaisen kelloa, se alkaa lähennellä seitsemää. Tyrskähdän hieman sanalle lähentelee, vakavoitan naamani miltei heti, kun tajuan miten hullulta vaikutan nauraessani itsekseni. Haukottelen makeasti ja kasaan paperini jonkunlaiseen pinoon (jota Friz katsoisi pahasti) ”Minäpäs tästä lähden nyt kotia kohti” Ilmoitan muille. Friz myös nousee ylös tuoliltaan, vähän liiankin nopeasti sillä hänen tuolinsa kaatuu rämähtäen. Hymyilen leveästi Frizin kömpelyydelle ja mies itsekkin toteaa vain ”Hupsista” ja naurahtaa. Kun Friz on nostanut tuolinsa pystöön, hän siistii pöytänsä, oikoo paperit ja laittaa kynät pituusjärjestykseen viivaimen avulla. Alex on vielä syventynyt papereihinsa. Katson häntä kysyvästi, ja hän kertoo jäävänsä vielä vähäksi aikaa toimistolle Rexin kanssa. ”Työhullu” tokaisen leikilläni vastaukseksi. Alex vain naurahtaa ja hätistelee minua lähtemään ”Kyllä me Rexin kanssa pärjäämme täällä kahdestaan, vai mitä poika?” Mies kysyy hymyillen koiraltaan. Rex haukahtaa kuitatakseen asian. ”Joojoo, lähdetään sitten. Soita jos tulee töitä” sanon ja lähden lampsimaan kohti autoani.

                      Kävellessäni autolleni huomaan alkaneen pyryttää lunta. Katselen valkoisia lumihiutaleita vähän liiankin tiiviisti, sillä meinaan törmätä parkkipaikalla sijaitsevaan puuhun. Saavun autolleni ja nähdessäni sen olevan aivan luminen kiroan kovaäänisesti(Scheisse!) Pyyhkäisen enimmät lumet pois kuskinpuolen ovesta että saan avattua auton ja etsin autosta lumiharjan. Saatuani puhdistettua autoni, sormeni ovat jo aivan jäässä. Istahdan autooni ja käynnistän sen. Vanha autoni käynnistyy yskähtäen ja totean sille hellästi ”Koitahan jaksaa vielä kotiin asti”

                      Ajellessani tuttua reittiä kotiani kohti, kuuntelen samalla radiota. Hyräilen kappaleiden mukana, kunnes kappaleen keskeyttää varoitus rajusta lumimyrskystä. ”No eipä minulla ole hätää, kunhan pääsen kotiin asti” Kuin taikaiskusta autoni simahtaa kesken kaiken. ”Scheisse!” lipsahtaa taas suustani, ja astun ulos autosta mikä on vialla. No enpä tietenkään osaa katsoa, mikä autoani vaivaa joten päädyn soittamaan Alexille jos hän voisi hakea minut pois täältä korvesta. Näppäilen Alexin numeron ja laitan luurin korvalleni. Puhelimeni ääntää epäilyttävästi, akku lähes tyhjä varoitus tulee näytölle. Jatkan Alexin tavoittamista ja viimein hän vastaa: ”Brandtner”. Ilahdun kovasti ja yritän puhua nopeasti: ”Böck täällä voisitko tulla tänne (piip) autoni hajosi (piip piip). Kännykästäni loppui akku, mutta sainpahan esitettyä asiani. ”Toivottavasti Alex löytää tänne” mumisen itsekseni. Yhtäkkiä näin valoa metsästä, onkohan tuolla joku mietin. ”Haloo! Onko siellä joku?” huutelen. Kuulen vaimeaa puheensorinaa ja päätän lähteä katsomaan olisiko siellä ihmistä joka osaisi korjata autoni. Rämmin polviini ulottuvassa lumihangessa ja lumisade vain yltyy koko ajan. Koitan taistella tuulta ja lunta vastaan. Pysähdyn hetkeksi puun juurelle levähtämään. Pian jatkan taas matkaani nähdessäni valoa jälleen. Saapuessani suuren puunjuurelle päätän kääntyä takaisin, mutta lumipyry on niin sakeaa etten näe omaa nenääni pidemmälle, joten päätän jäädä puunjuurelle odottamaan sateen loppumista.

 

Kommenteista olen edelleen hyvin kiitollinen! Mutta jatkoa seuraa ;) Seuraava luku onkin sitten Alexin näkökulmasta.