Parituksena Alextian
(Christian Böck)
Kävelen Wienin katua pitkin kohti kioskia, että voisin ostaa makkarasämpylöitä minulle ja työtovereilleni. Saapuessani kioskille huomaan sen olevan suljettu, joten joudun kävelemään vielä pidemmälle. Toinen kioski sijaitsee kilometrin päästä.
- Scheisse! tokaisen ja lähden nopeasti marssimaan kohti kioskia. Näen tummahiuksisen miehen kävelevän edelläni, ja tunnistankin pian hänet Alexiksi.
”Hei Alex!” huutelen, mutta hän ei tunnu huomaavan minua, vaan hän kävelee ilman mitään häiriötä eteenpäin. Yhtäkkiä hän puikahtaa sivukujalle, ja seuraan häntä, sillä haluan tietää minne hän menee. Seuraan nurkan takaa, sillä Alex jää odottamaan jotakuta kadulle. Pian joku nainen kävelee Alexin luo takaapäin ja painaa kätensä Alexin silmille ja kysyy leikkisästi:
- Arvaa kuka? Alexin kääntyessä tämä suutelee tätä intohimoisesti. Tunnen piston rinnassani ja ajatellen ”minun Alexini”.
- Olivatko ne katseet, kosketukset, kaikki, suudelmatkin pelkkää leikkiä? Leikkikö Alex tunteillani? Lähden kävelemään pois sivukujalta katsoen välillä taakseni, ettei kukaan näkisi minua. Yhtäkkiä kuulen juoksu askeleita takaani.
- Scheisse! tokaisen ja katson taakseni jossa on kukapa muu kuin Alex.
- Christian, odota! Alex huutelee minulle. En välitä tästä, vaan kävelen vain eteenpäin. Kyyneleet puskevat silmiini ja en halua näyttää niitä kenellekään. Kävelen nopeammin, mutta Alex on nopeampi ja saa minut nopeasti kiinni. Alex tarttuu olkapäästäni ja kääntää minut ympäri niin, että kasvomme ovat vastakkain.
- Mihin olet menossa? Alex tivaa minulta kylmä ilme kasvoillaan. Mies pehmentää ilmettään hiukan ja pyyhkii sormellaan kosteaa silmäkulmaani. En vastaa Alexin kysymykseen, sillä kurkustani ei lähde yhtään ääntä. Käännän pääni pois Alexista ja lähden kävelemään pois, mutta Alex tarttuu olkapäästäni kovakouraisesti.
- Mikä helvetti sinua vaivaa? Alex alkaa jo suuttua, kun en puhu mitään. Niiskautan nenääni ja yritän vastata mahdollisimman totisella äänellä.
- Minua ei vaivaa mikään, tämän sanottuani purskahdan hillittömään itkuun. Yritän riuhtoa Alexin kättä pois, tuloksetta. Itken lohduttamatonta itkua, ja Alex katsoo minua kylmästi. Yhtäkkiä tunnen vain kipua poskessani.
- Scheisse! karjahdan itkuni keskeltä ja katson Alexia kysyvästi. Alex näyttää itsekin säikähtäneeltä teolleen. Helvetti Alex löi minua, ajattelen. Pyyhin kyyneleet silmistäni ja lähden marssimaan pois Alexin luota.
- Christian. Älä lähde, usko minua minä rakastan sinua! Alex huutaa tuskaisena ja askeleista päätellen hän lähti juoksemaan perääni. Marssin sivukatua pitkin päämääränä vain päästä pois. Alex saavuttaa minut ja hän tönäisee minut tiiliseinää vastan. Parahdan kun pääni osuu kovaan seinään. Alex katsoo minua kylmästi, hän työntää kasvonsa ihan lähelle minun kasvojani ja sihisee hampaidensa välistä:
- Voi helvetti Christian! MINÄ RAKASTAN SINUA! Alexin silmäkulmat alkavat kostua, mutta hän sinnikkäästi odottaa minulta vastausta. Hän ei sitä saa, joten Alex suutelee minua pitkään ja hartaasti.
- Joko uskot minua? hän tivaa. Hymyilen Alexille sen minkä pystyn. En saa sanoja suustani, joten päädyn vastaamaan suudelmalla. Sen jälkeen Alex sulkee minut karhunhalaukseensa, jossa minulla on hyvä ja turvallinen olo.
Jatkoa mahdollisesti seuraa :)
